Hautajaiset Georgiassa

Kuollut vanha mies makaa keskellä yläkerran huonetta komealla itämaisin matoin peitetyllä pöydällä päällään kauniita kudonnaisia. Vain kasvot ovat paljaina, vanhan miehen kuoppaiset posket, komea kaukasialainen nenä, partaa, syvällä olevien silmien kaunis kuperuus.
On hautajaistilaisuus Gremissä, pienessä georgialaiskylässä. Oltiinkohan tuota Nuron isääkin heti kuoleman tultua itketty koko kylän kuullen? Sellaista hurjaa vaimon itkua olin joitakin aikoja aikaisemmin kuullut kylällä. Nytkin itketään.
Tilaisuutta varten on huone tyhjennetty, vainaja makaa keskellä , seinän vierillä on joitakin tuoleja. Siinä minäkin ystävättäreni Nanin kanssa istun. Läsnä on vain naisia. He kulkevat vainajan ympäri pysähtyen tervehtimään hänen kasvojensa kohdalla. Hyvästijätön aloittaa leski. Pitkin itkupuhein hän kertoo vainajalle ja meille,miten hyvä aviomies tämä oli, hän kiittää miestä yhteisistä vuosikymmenistä, tuesta ja turvasta, siitä miten hyvä isä hän on ollut lapsilleen. Nani kääntää minulle itkijöiden sanoja. Lopuksi mekin nousemme ja käymme tervehtimässä leskeä ja vainajaa kumartaen, päätä nyökäten.
Kun hyvästijätöt on suoritettu alkaa hautajaisateria.Pihalla on odottamassa pitkä lankuista rakennettu pöytä. Piha on ankea, ei siellä kasvateta kukkia. Kanat ja possut on varmaan häädetty juhlan alta pois piiloon. Pöydällä ei ole liinaa (muistaakseni)
mutta sille kannetaan suurissa alumiiniastioissa ruokaa ja muovikanistereissa talon omaa viiniä. On suuria kekoja vain hautajaisissa tarjottuja kokonaisina kypsennettyjä vehnänjyviä. Ja on kaikkiin georgialaisiin juhliin kuuluvia erilaisia liharuokia; lihaa keitettynä, paistettuna ja pariloituna, nautaa , sikaa, kanaa. On ihanaa öljyssä paistettua munakoisoa, erilaisia kaaliruokia, litteää vehnäleipää. Varmaan on teurastettu omia elukoita ja kerätty oman pienen maatilkun tuotteita.
Jokaisella kyläläisellä on pieni yksityinen viinitarhansa. Kylä on ollut viininviljelykolhoosi, jossa nyt vallitsee siinä asiassa kaaos....on "Gorban" aika ja kolhoosit lopetetaan eikä uutta omistusjärjestystä vielä ole!
Olen uusi kylässä, herätän uteliaisuutta, mutta nyt ei ole aika sitä tyydyttää, sitä paitsi meiltä puuttuu yhteinen kieli. Näen kuitenkin tuttuja nuoria miehiä. He työskentelevät Nanin kehitysvammartyötä varten hankkimassa vanhassa talossa ja sen suuressa hedelmätarhassa. Nuro on heidän työnjohtajansa, kai. Tulemme varmaan tutustumaan lähemmin...
Ruokailun jälkeen saattoväki alkaa kokoontua talon ulkopuolelle kujalle. Odotamme miehiä, jotka kantavat vainajaa. Kuljemme pitkänä vaitonaisena jonona hitaasti kylän ulkopuolella sijaitsevalle hautausmaalle. Paikka on hieman ankea puuton alue, kovin erilainen kuin omat kalmistomme. Vaikka Georgia on maailman vanhimpia kristittyjä maita, en näe ristejä. Kommunismi lienee tehnyt tehtävänsä. On laakeita pystyssä seisovia kiviä, joissa on teksti ja valokuva vainajasta. Kauniit georgialaiset kirjaimet tekevät outouttaan koristeellisen vaikutuksen.
Vainajaa odottaa avoin hauta, johon hänet lasketaan vain liinoihin käärittynä. Meille tarjotaan pikarillinen viinaa, minkä jälkeen poistumme. Vain lähimmät omaiset viipyvät vielä haudan ääressä. Sekä miehet,jotka sen sitten sulkevat. Ei mitään puheita. ei pappia, ei laulua.
Seitsemän vuorokauden jälkeen ja taas neljänkymmenen vuorokauden jälkeen haudalla kuulema taas käydään. Seurustellaan, syödään ja juodaan .

Enpä silloin vielä tiennyt, mitä olen kohta Nanille lupaava: että tulen häntä auttamaan hoitokodin kehittämisessä vuodeksi, pariksi!!!! En tiennyt, että nuo köyhät talot ja muhkuraiset kujat ankkoineen, vapaana kulkevine sikoineen , laitumelta palaavine nautoineen tulevat melko tutuiksi ja että nuo miehet, Suro, Malhas ja Luka sekä tulkkini Marika tulevat olemaan päivittäin seuranani. Marikaa en ollut vielä tavannut, mutta varmaan hän oli hautajaisissa läsnä. -Vähänpä ihminen tietää....

.