syksyn 2010 Istanbulin haaveet

Voidakseni myöhemmin lausua, että kaikki oli kuitenkin ihan toisin, on minulla oltava mielikuvia tulevasta Istanbulin matkastani 23-27.10.2010 sekä suunnittelemastani kuukausien oleskelustani siellä -onpa asiallinen alku.
Keväällä 2004 lähdin tekemään vapaaehtoistyötä turkkilaiselle luomutilalle, jonka Victor Ananias oli minulle järjestävä. Jo matka Istanbuliin meni hassusti, missasin Munchenissä koneen vaihdossa Istanbuliin lentävän koneen ja vietin oudon yön lentokentän terminaalissa isossa katosta riippuvassa muovikuulassa , kukaan ei ollut vastassa , vietin hotelissa pari viikkoa sekä vielä muistaakseni neljä viikkoa Leventissä Baharin isän tyhjässä huoneustossa ennenkuin vihdoin pääsin lähtemään Fethiyeen Pastoral Vadiin. Vielä viime tuneilla ennen yöbussin lähtöä - no joo, kaikki meni lopulta ihan hyvin. Kuukauden verran puuhasin puutarhassa ja opetin talon rouvalle englanninkieltä.
Syksyllä 2007 lähdin taas Istanbuliin ja sieltä taas yöbussilla Victorin ja poikansa Alin kanssa Kucukcesmeen Länsi-Turkin rannikolla ja sieltä ylös Bahcederen kylään (alevi-kylä). Luulin että asuisin Victorin rakantaman pyöreän kivitalon piharakennuksessa ylhäällä vuorenrinteellä keskellä oliivilehtoja, olin kuvitellut istuvani oliivipuun juurella huilua soitellen, maalaten ja kirjoitellen, välillä puutarhass puuhaten, mutta "kaikki oli taas ihan toisin"".
Ensimmäiset pari viikkoa asuimme kaikki: Victor, avovaimonsa Guneshin ja poikansa Ali,, englantilaispoika Justin 21v., talon varsinainen vuokralainen valokuvaajanainen Cebnem sekä minä kahden pienen huoneen talossa, minä mökin ainoassa vuoteessa, jolloin Cehnem nukkui lattialla vuoteen vieressä. Muut nukkuivat kaikki lattialla toisessa huoneessa. Siellä syötiin lattialla istuen. Loppuajan asuin Justinin kanssa vanhassa paskaisessa talossa,jossda jo oli melkein käyttövalmis järjestön toimistohuone. Nukuimme samassa huoneessa, Justin lattialla, minä jonkinlaisella Victorin kyhäämällä lavitsalla. Onneksi vuodevaatteet olivat lämpimät, lampaanvillalla täytetyt patjat ja peitteet. Me kaksi siivosimme ensin pahimmat liat ja roskat, Justin kalkitsi seinät ja katon, huoneeseen tuotiin joskinlainen kamina, jonka savutorvi meni ikkunasta ulos ja joka savusi ihana kamalasti. Kuten teki myös keittiön hella!
Alkoi kauniiden "peiliovien" puhdistus pinttyneestä ja likaisten käsien mustaamasta oliiviöljystä. Samaa mustaa mönjää irtosi lattioista. Ja sitten pääsimme maalaamaan ovia alhaalla kylästä ostamillani maaleilla. Justin rapsutti vanhat maalit pois, minä maalasin. Mikäli ovien vanha vihervä maali oli kauniisti kulunut, se sai jäädä peileihin, muut osat maalasin "kreikan sinisellä" Myös ikkunoiden puitteet maalasin samalla sinisellä. Justin hakkasi polttopuita , puhdisti käytävien ja ns. pesutilojen seiniä ja kattoja, työskenteli Victorin kanssa, kävi kanssani ostoksilla alhaalla kylässä ajaen järjestön jeeppiä, auttoi työmiehiä, joiden oli tarkoitus rakentaa uusi kylpyhuone siihen vanhaan mustuneeseen murjuun, joka kai oli joskus ollut pesutila, ehkä pyykinpesuakin varten. Siellä oli "avotakka", jossa olisi voinut padassa lämmittää pesuvettä. Lattian rajassa vesihana - siellä pesin pari kertaa vaatteitani. Ainoa ilmeisesti äskettäin laatoitettu tila oli vessa; reikä lattiassa -tyyliä, oliko siellä jopa suihku, myös vessan huuhtelujärjestelmä, Lavuaari. Ei tietenkään kuumaa vettä. Kävimme monta kertaa pesulla Cebnemin talossa. Pasutila oli aivan yhtä alkeellinen, mutta siistimpi ja helpompi lämmittää. Kaminaan tuli.
Oli toki muutakin, oli mukavaa seurustelua, mutta myös Victorin masennuspuuskan kokeminen ,kun järjestön rahoitussaannitelmat näyttivät menevän ihan pieleen. Oli luonnonsuojeluun liittyviä vieraita, oli ympäristöön tutustumista. Lopuksi teimme suuren matkan alas Bodrumiin ja paluumatkalla kävimme Izmirissä yöpyen Cebnemin vanhempien kotona, he olivat matkoilla.
Lopuksi läksiäisillallinen Istanbulissa,, yö hotellissa ja paluulento kotiin.

Entä ne haaveet tällä kertaa????
Käyn siellä " katsastamassa paikkoja", ehkä sopimassa huoneuston vuokraamisesta, mikäli Victorin avulla sopivan löydän. Jos kaikki menee hyvin, lähden myöhemmin, ehkä marraskuun loppupuolella, "leikkimään kotia", kuten Victor sitä kutsui...
Mirja sanoi totisena: Saanko kysyä, miksi sinä sinne lähdet?