GULHANEPARKASI 010504

Kuppi tuoksuvaa kahvia,
edessäni merireittien risteys ja vilkas laivaliikenne,
jossakin soi haikea naisen laulu.
Tässä piti taas käydä läpi itkettävän haikeuden tunne,
Istanbulin ikävä
Ja piti kerrata syyt, miksi en voi jäädä tänne…

Häpeäänsä aina pääsiäisen aikoihin punastuvat juudaksenpuut,
atsaleat, kukkivat ruusut, heleän vihreät lehtipuut.

Rakastettuni Istanbul!
Maksan kahvini ja menen Topkapi-palatsiin. Olin ajatellut käydä Hagia Sofiassa ja Sinisessä Moskeijassa sekä lounaalla And Otelissa. Katsotaan...
.
Olen lounaalla And Otelin kattoterassilla. Ihmettelen noiden kahden valtaisan temppelin, Hagia Sofian ja Sinisen Moskeijan, merkitystä itselleni. Onko tuo näkymä kuva entisen inkkikseni ristiriitaisesta suhteesta kristinuskon ja islamin välillä?
Miksi tämä näkymä minua niin syvästi kiehtoo?

Käteni kuin liskon nahan peitossa, vanhat, ryppyiset. Olen hieman päissäni.

Humala haihtunut. Kävelin Sultanahmetista tänne Galataan! Ei tee vielä mieli mennä sisään Victorin ja pikku Alin luo, joten jään tähän Galatatornin alapuolelle valtavan akaasian varjoon juomaan ”adacayta”. Akaasian juurella solisee vesi. Ympärillä tosivanha kaupunginosa, jossa sijaitsee Bugdayn toimisto ja Victorin, Gunesin ja joskus Alinkin koti.
Missähän on se pieni hotelli, jossa Ishakin kanssa vietin jonkun tunnin keväällä 1974. Muistan miten seisoin ikkunan ääressä katsellen Beyoglun taloja, kattoja, kaupungin öisiä valoja yrittäen painaa kaiken mieleeni.

Hullu haikeus.
Oletko koskaan ikävöinyt jonnekin,
missä yhä olet?
Mitä se on?
Mieletön haikeus
joka kaipaa jotakin,
joka vielä, joka jo
on.

Sinua kaipasin, Istanbul,
vaikka yhä olin sinussa.
Istuin kahvilassa
Gulhane Parkissa
edessäni meriesi liikenneristeys.
Tiesinhän minä
että olin yhä luonasi, sylissäsi,
Istanbul.

Vesissäsi eriväriset virtaukset ja auringon kilo
ja lukemattomat laivat.
Enkä puhu minareeteista vielä mitään!
Ja haikaranpesät eukalyptuspuissa!
Ja kuitenkin
minua vihlaisi ikävä sinua,
vaikka yhä olin sinussa,
Istanbul, Istanbul, Istanbul…
Enkä edes puhu minareeteista …